Täällä menee hyvin

Siitä onkin aivan hirmuisen pitkä aika, kun viimeksi päivitin tänne mitään, joten nyt kuulumisia ja lopussa kuvia, kuvia, kuvia. Yritän ottaa nyt taas tavoitteeksi päivittää tätä vaikka edes kerran kuussa lyhyillä kuulumisilla. Ja huom. Vaihdoin blogin nimen, sillä aikaisemmalla nimellä on nyt myös alettu järjestää koirakursseja rescue-koiraa hommaaville.

Miskan saapumisesta on tosiaan jo päälle kymmenen kuukautta ja nyt kun kirjoitan tätä blogimerkintää, Miska nukkuu tyytyväisenä sohvalla. Paikallaan oli varmaan pieni kertaus, miten edellisen julkaisun jälkeen on mennyt.

Miska on yleisesti ottaen rauhoittunut huomattavasti. Vielä hieman saattaa epäilevästi suhtautua vieraisiin, mutta kovin on myös huomionhakuinen ja menee usein tökkimään vieraita kuonollaan, kun rapsutuksia haluaa. Haukkuminen on vähentynyt, mutta uskoisin tämän koiran kohdalla, ettei sitä koskaan saada täysin pois kitkettyä, koska Miskalla tuntuu olevan vahtikoiran vaistoa.

Kävimme syksyllä myös pentukurssin. Kurssi oli kokonaisuudessaan ihan mukavaa ajanvietettä ja paljonhan siellä tuli opittua, mutta harmittamaan jäi, ettei läheskään joka kerralla opeteltu ohitustilanteita, mitkä olisivat olleet hyödyllisiä minulle ja Miskalle, mutta myös monelle muulle kurssin koirakolle. Ohitustilanteet sujuvatkin tällä hetkellä vaihtelevasti. Välillä ohi päästään todella nätisti, mutta välillä taas toisten koirien kanssa tutustuminen näyttäisi kiinnostavan Miskaa niin paljon, että pitää kiskoa ja ulista ja haukkua.

Sen verran onnekas olen ollut, että koirani jääräpäisyydestään(ei aina malta oikein kuunnella käskyjä) ja röyhkeydestään(koittaa mm. varastaa ruokaa pöydiltä heti kun silmä välttää) huolimatta ei ole vihainen toisille koirille. Koirapuistossa on tullut käytyä useampia kertoja, sillä Miska nauttii toisten koirien kanssa leikkimisestä ja vapaana juoksemisesta. Harmillista toki on, että lähimmät koirapuistot ovat noin kolmen kilometrin päässä. Jos lähempää löytyisi, niin kävisimme lähes päivittäin.

Summasummarum, Miska ja minä olemme kehittyneet, vaikka muutamissa asioissa on vielä hiomisen varaa. Vaikka välillä on hiukan hankalaa, myös taloudellisesti, en luopuisi Miskasta, ellei siihen olisi hyvin painava syytä.

Ja nyt: kuvia!

Miska reissussa Joensuusta Porvooseen. Matkan varrella oli mukava päästä välillä vähän autosta ulos viilentymään.

 

Lehdissä juoksentelu oli hauskaa, mutta hetkeksi malttoi pysähtyä kuvattavaksi.

Miska pääsi leikkimään erään pennun kanssa lumessa. Tuloksena oli hyvin märkä koira.

Lumiparta

Joulussa parasta Miskan mielestä oli kinkku ja lahjat.

Ulkona on liikaa kaikkea jännää, että malttaisi kameraan katsoa.