Päässä pyörivät nyt monenlaiset ajatukset. Yksi päällimmäisistä on: "Entä jos en osaakaan kouluttaa koiraa? Entä jos se ei vaan halua kuunnella minua?" Luin tänään erään pentuoppaan loppuun. Sen mukaan 5-6 kuukauden ikäiset pennut ovat murrosiässä ja tämä ikä saattaa ilmetä tottelemattomuutena. Minulla on paha tapa ajatella kaiken menevän aina pahimman kautta. Vaikka voihan olla, että kentällä vastaan tulee mitä iloisin hännänheiluttaja, joka on valmis oppimaan mitä hyvänsä pienestä makupalasta ja/tai kehusta.
Päätellen koiran kuvauksesta, kyseessä on normaali leikkisä pentu, jota on sosiaalistettu hyvin tarhalla muiden koirien kanssa. Ja kuvista päätellen se ei pelkää ihmiskontaktia, eikä näytä mitenkään hermostuneen tai vaivaantuneen siitä, kun se on otettu syliin kuvausta varten. Mutta silti. Onneksi lentokentällä on mukana yhdistyksen edustajia, joiden kanssa jutella, eiköhän se jännitys purkaannu viimeistään siinä.
Päätinpä vielä tähän loppuun lisätä kuvan tulevasta hauvastani siltä varalta, että joku ulkopuolinen eksyy tätä blogia lukemaan (kaikille kavereilleni olen jo tainnut niitä kuvia ihan riittämiin näyttää). Ja en siis itse kuvannut, rajasin vain hieman pienemmäksi yhdistyksen sivuilta otettua alkuperäistä kuvaa. Lisää kuvia luvassa lauantaina tai sunnuntaina!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti